On ollut kiireistä, kevätsiivouksen aikaa, ei ole ehtinyt "plokkailla" kun vaan keskelle lattiaa jääneitä talvikenkiä. Lomakin pukkasi pahasti väliin ja sitä on jäljelläkin. Tämän ajan vietän mitään tekemättä.

                 

 

NAUTISKELLEN <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olin oudon pirteä aamulla ja lähdin aikaisemmin töihin. Siivouskomerossa imuri naureskeli minulle.

Kiskaisin sen kainalooni ja menimme yhdessä maton kimppuun.Imuri kainalossa ja miestä ei missään.

- Mikä pirun vika minussa on kun en kenellekään kelpaa tai kukaan ei kelpaa minulle?

- Kuinkas päin se nyt onkaan?

Pitänee illalla mennä shattailemaan jospa siellä olisikin tänään hän sydämeni valittu. Minulle on miehen etsiminen vähän kuin kirjoittamaan opetteleminen. En luovuta kyllä hän kerran kävelee rinnallani ja saamme istua joen rannalla käsi kädessä. Istuisin siinä onnesta hymyillen ja silittelisin karvaista käden selkää. Imuri ei vastannut surisi vain imien hädissään kaikki pölyt sisäänsä.

Tänään piti vain kerran pyynnöstä käydä kurkkaamassa mitä pönttö oli jättänyt syömättä. Pojan nuuskat siellä on tallella, ei hätää vedetään tästä napista niin pian on puhdas vesi johon sitten on kivempi pissiä.

Viikko on kulunut todella nopeaan, samalla vauhdilla kuluu elämäni. 

 

 

Tällä hetkellä elämästäni miltei kahdeksan tuntia päivässä pidän kiinne harjanvarresta, sitä heilutellen sinne tänne pitkin lattioita tai vessanpönttöjä. Usko tai älä, se on ihan oma harkittu päätökseni neljän muun vaihtoehdon joukosta. Halusin pitää edes ajatukseni vapaasti käytettävissäni. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tänään esimerkiksi mietin menneitä, palasin kouluvuosiin. Kuinkahan moni teistä tietää miltä tuntuu olla lukihäiriöinen. Minun nuoruudessani meitä pidettiin tyhminä. Onneksi ole koskaan luovuttanut vaikka koulunkäyminen olikin vaivaloista ja muutama luokkakaveri teki siitä ymmärtämättään vieläkin pulmallisemman. Lapsuudessani minulle oli kyllä tehty selväksi, että olen tyhmä. Kesti kauan ennen kuin kukaan sanoi, olet taitava käsistäsi. Taitavampi kuin moni muu. Tiedon taitavuudestani sain ammattikoulussa opettajaltani, se tieto ei tosin lieventänyt tippaakaan sitä tietoa jonka sain alakoulussa opettajaltani. Sinä et opi mitään parempi sinut on siirtää apukouluun, sanoi opettajani kun en uskaltanut hänelle ketoa itkuuni syytä. Noiden sanojen seurauksena jouduin palikkatesteihin ja sen jälkeen päätettiin että saan jäädä normaaliin luokkaan. No ne ajat meni ja parempaa oli tiedossa. Joskus jopa leikittelen ajatuksella olisinpa ymmärtänyt tehdä palikkatestit huonommin, koska minulla olisi varmaan ollut apukoulussa paljon hauskempaa ja olisin saanut tarvittavan avun.

Vielä nytkin liki kuusikymppisenä kun käteni pitävät tukevasti harjasta kiinne,  hymyilen miettiessäni, olen kätevä käsistäni. Tosin sitä ei nykyään ympärilläni olevat ihmiset välitä tietääkään. Heille riittää kun vessanpytyn kansi on puhdas. Eikä heillä ole edes aikaa  omilta töiltään miettiä mitä siivoaja tekee vapaa-ajallaan.